Olen aikuisopiskelija ja huomenna alkaa ruotsinkurssi, miksi ruotsi on aina niin pakollinen.. ei voi käsittää, nytkin olen oman alaan löytämällä löytänyt lähialueelta typerän fuasin kautta, joka ei vaan toimi.. omaa alaa lähinnä olevan "ruotsin" ..liiketalouden alalta.. koska sosiaalipuolen ruotsi ei kuulemma "sovellu" meikäläiselle.. inhottaa mennä päiväopiskelijoiden ryhmään, ikäloppuna tyyppinä.. täytän 40 ensi syksynä, enkä edes kuvittele olevani mikään keski-ikäinen.. mutta nyt sen huomaa, kun 20-30 vuotiaita pitää ihan 16 vuotiaiden näköisinä.. oon ihan sokeutunut tälle. sit yritän tehdä kirjainsuunnittelua, mulla ei ole työpaikkaa, enkä oikein tiedä miten saisinkaan sellaisen. Käydään vaimon kanssa tosi paljon ihan yötäkin olemassa anoppilassa, jossa en enää puhu appiukolleni yhtään mitään.. jossain sukujuhlissa, kissanristiäisissä hän kättelee, mutta nekin ns. lämpimät kohtaukset eivät enää toistu kun ei ole ketään näkemässä.. tuntuu että ukko on pelkkä julkisivunsa kiillottaja. mulla on vaimo ja poika, välillä tuntuu että eletään pelkkää peräkammarin elämää anoppilassa. sit raamiksessa on tyyppi jonka kanssa on sukset ristissä, enkä kunnolla tiedä miksi.. tyyppi on joku sellainen joka tuntuu koko ajan kuuntelevan miten mä puhun ja arvioivan mut jotenkin sitä kautta.. se tuli srk:lle muutama vuosi sitten ja mulla jäi siihen koko musiikkitoiminta srk:lla.. pelkästään hänen kyynisyyteensä ja perfektionismiinsa.. tyyppi ikäänkuin hallitsee koko musiikkitoiminnan srk:lla ja pystyy sanomaan "ei" asioille.. mikä on niin väärin minusta että ärsyttää tavattomasti. sit toinen tyyppi siellä raamiksessa on sellanen ökyrikas työn kunnioittaja, joka ei tajua jotenkin käsityöläisammateista yhtään mitään, se on mun ikäinen ja johtaja asemassa jossain ipm:llä.. kaikki on sillä jotenkin ihan srk:lla välillä esimiesasemassa, että oo sit hänen kanssaan samalla "tasolla" niin eipä juuri onnistu. Sit ärsyttää kun ei oikein voi puhua missään Jeesuksesta, ja siitä että on seinävastassa ja lievässä masennuskierteessä koko elämänsä kanssa.. opiskelut ja lapsen isä.. anoppila ja srk:n takkuilu.. mulle iski vielä uniapnea ja joudun öisin olemaan hengityslaitteessa. kävelin 21 km, yhden pyörälenkin.. niin helpotti. rahat on ihan loppu, ja koulussa maine mennyt työttömänä. nyt vielä pakko ruotsi.. mulla meni vasemmasta silmästä näkö, ja sain lukulasit.. tosi kurjaa kun pitäis vielä olla graafinen suunnittelija.. eikä mua oikein huvita noi kirjainten välistykset.. en oo koskaan lukenut kirjoja, lehtiä, niin nyt oon sit sille alalle opiskellut jo neljättä vuotta. tossa kuitenkin näyte kirjainsuunnittelustani.. terve, ai niin se jeesus.. ajattelin tänään ruveta rukoillen turvaamaan häneen koko ajan. vaimolla oli syöpä, aivokasvain, ne on häipyneet.. pojalla oli kauhea alkutaival, keisarileikkaus, happivajetta kohdussa ja nyt siitä seurannutta hypotoniaa jonka kanssa sit ollaan fysioterapialla ja kai kohta myös puheterapialla. kysyin neurologilta että kohta kai on kaikki terapiat käyty läpi, niin hän ei muuta kuin sano että psyko on vielä jäljellä. seisoskelin parkkiksella ja mulla jotenkin tulee mieletön masennus pääkoppaan joka vetää selkään.. tyhjyys, masentuneisuus ja ärtyneisyys, sielläkö olet jeesus vierellä?